Koirien alkuperä ulottuu satojen tuhansien vuosien taa. Tuolloin sudet liikkuivat samoilla metsästysmailla alkuihmisten kanssa ja susien luita onkin löydetty alkuihmisten luiden läheisyydestä. Koiraa on yleisesti pidetty suden alalajina, sillä ne pystyvät nykyäänkin saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä keskenään.

Lisäksi suden levinneisyys on ollut suuri ja se on ensimmäinen ihmisen kesyttämä eläin. Vaikka koiraeläinsuvun lajien välinen geneettinen ero onkin pienempi kuin eri ihmisyksilöiden välinen, kesykoiran geeniperimä eroaa kaikista koiraeläinlajeista huomattavasti muita koiraeläimiä enemmän. Siksi onkin perusteltua pitää koiraa omana lajinaan.

Esi-isänä susi?

Susien kesyyntyminen ja koirien kehittyminen on alkanut samoihin aikoihin, kun ihmiset alkoivat viljellä maata, eli noin 15000 vuotta sitten. Ihmisten viljellessä maata asutuksista tuli pysyviä ja kylämäinen asuinkulttuuri yleistyi. Pysyvien asutusalueiden lähistölle alkoi kerääntyä jätteitä, jotka houkuttelivat paikalle muun muassa torakoita, rottia ja susia.

Uskaliaimmat sudet saivat parhaat makupalat tunkioilta ja vähitellen populaatio alkoi muuttua kesymmäksi. Samalla myös suden rakenne alkoi muuttua. Suuri koko, isot aivot ja terävät hampaat jäivät tarpeettomiksi, kun susien ei enää tarvinnut metsästää ja paloitella suuria riistaeläimiä. Kaatopaikat ja tunkiot olivat ruuan hankinnan lisäksi myös hyvä turvapaikkoja nuorille susille aikuisten ollessa poissa, sillä petoeläimet eivät uskaltautuneet niin lähelle ihmisten asutusta. Susien läheisyys oli toisaalta myös hyödyksi ihmisille, sillä niiden haukunta varoitti lähestyvästä vaarasta ja katovuosina niitä saatettiin käyttää vararavintona.

Arkeologiset löydöt ovat hämmentäneet käsitystä koirien alkuperästä. Saksasta löytyneitä koiran leukaluun jäännöksiä pidettiin pitkään vanhimpana todisteena koirasta. Niiden iäksi on arvioitu 12 000-14 000 vuotta, mutta muutama vuosi sitten Belgiassa kerrottiin 36000 vuotta vanhasta koiran pääkallosta. Kyseinen kappale oli löydetty jo 1800-luvulla, mutta uusien tutkimusten ja nykyaikaisen teknologian avulla se tunnistettiin koiran jäännökseksi eikä suden, niin kuin oli aiemmin luultu. Maailmalla saattaa siis olla muitakin fossiileja, jotka on saatettu virheellisesti luokitella susiksi.

Jalostuksen alku

Koiran ilmestyminen ihmisen kulttuuriin oli molemmille lajeille historiallinen tapahtuma. Ihmiset eivät suosineet susien läsnäoloa ja läheisyyttä vain niiden vahtiominaisuuksien vuoksi, vaan myös niiden seurallisuuden takia. Ihmiset alkoivat vähitellen päästää ja houkutella susia tarkoituksella luokseen. Tärkeää oli kuitenkin suosia kaikkein kesyimpiä ja leikkisämpiä yksilöitä, jotka eivät olleet vaaraksi.

Näin ihminen aloitti koirien jalostuksen, joka on jatkunut aina tähän päivään saakka. Pieniaivoinen koira kehittyi, koska se oli turvallinen ihmiselle. Samalla koiralle syntyi muitakin miellyttäviä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi tottelevaisuus ja leikkisyyden säilyminen koko sen eliniän ajan.

Koirat ovat olleet ihmisten apuna jo tuhansia vuosia ja niitä on käytetty ja käytetään edelleen mitä erilaisimmissa tehtävissä. Koiria koulutetaan muun muassa karjan paimennukseen, valjakon vetämiseen, poliisin avuksi esimerkiksi huumeiden ja kadonneiden ihmisten etsimiseen, näkövammaisten ja muiden sairaiden opastamiseen, pelastustehtäviin, metsästykseen, ja jopa tähdiksi elokuviin. Koiria hyödynnettiin erityisen tehokkaasti myös 1900-luvun sodissa vartijoina, lähetteinä, viestinviejinä ja vetokoirina. Erilaisia koirarotuja onkin siksi paljon, koska niitä on jalostettu eri tehtäviä varten.

Koira on ollut ihmiselle tärkeä, mikä näkyy myös historiankirjoissa, kansantaruissa ja myyteissä. Koirat ilmestyivät taiteeseen noin 9000 vuotta sitten. Varhaisimmat ihmisen kirjaamat tiedot koirasta on tehty noin 4000 vuotta sitten muinaisen Lähi-idän, Välimeren, Kaksoisvirranmaan ja Egyptin alueella. Myyttien mukaan jotkin Aasian ja Pohjois-Amerikan kansoista polveutuvat koirista. Egyptissä on tarinoitu lukuisista muumiokoirista ja Antiikin Kreikassa on kerrottu Manalaa vahtivasta kolmipäisestä Kerberoksesta. Symboliikassa koira mielletään valppauden ja uskollisuuden merkiksi.

Koirat Suomessa

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Suomeen noin 11 000 vuotta sitten. Ihmiset toivat silloin jo mukanaan koiria, joita käytettiin monipuolisesti hyödyksi metsästyksessä ja talvisin koiravaljakoissa. Kivikauden loppuun saakka koira oli Suomessa ainoa kotieläin. Koiraa on siksi käytetty joskus ravinnoksikin, mutta lukuisten koirien hautojen löytyminen kertoo myös niiden tärkeydestä osana perhettä.

Nykyään Suomessa on noin 800 000 koiraa ja eri rotuja yli 300. Suomen Kennelliitto pitää rekisteriä koirista ja rekisteröi vuosittain noin 50 000 uutta koiraa. Ensimmäinen kennel, eli koiratarha, perustettiin Suomeen vuonna 1889. Silloin Helsingissä perustettiin parinkymmenen henkilön toimesta ruotsin- ja suomenkielinen Finska Kennelklubben – Suomen Kennelklubi.

Kenneltoiminta syntyi Suomeen aktiivisten metsästäjien toimesta metsästyksen tarpeisiin. Kennelklubin tehtäviin kuului kuitenkin myös koiranäyttelyiden ja -kilpailujen pitämistä sekä rotukoirien maahantuontia. Ensimmäinen koiranäyttely pidettiin Helsingissä 1891 ja ajokoirille tarkoitettu metsästyskoe Turengissa 1893. Suomen itsenäistymisen jälkeen kenneltoiminta kasvoi entisestään ja uusia yhdistyksiä syntyi. Kennelliitto perustettiin Hämeenlinnassa 1934, joka myöhemmin yhdistyi Finska Kennelklubbeniin kanssa vuonna 1962.

Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry on maailmanlaajuisella tasolla suuri koirajärjestö. Lisäksi se on myös Pohjoismaiden vanhin koirajärjestö. Kennelliiton lisäksi Suomessa toimii lukuisia rotujärjestöjä ja yhdistyksiä. Järjestöjen ja yhdistysten tarkoitus on ylläpitää ja kehittää terveitä koirarotuja. Jotkut yhdistykset ovat omistautuneet auttamaan ja hoitamaan kodittomia koiria. Monipuolisen toiminnan lisäksi Kennelliitto julkaisee Koiramme-lehteä, joka on perustettu jo vuonna 1896. Koiramme-lehti kertoo monipuolisesti koiraharrastuksesta ja uutisoi alan suurimmat tapahtumat.